… ensi maanantain ratapäivä Alastarolla siis.
Kyseessä ei ole vain ensimmäinen kerta kun allekirjoittanut pääsee henkilökohtaisesti viemään moottoripyörää radalla, vaan myös ensimmäinen kerta kun ylipäänsä pääsen nauttimaan rata-ajosta. Toivotaan nyt, että kokemus on nautinnollinen, eikä pääty jonkun viihtyisän sairaalan vuodeosastolle. Erityisen erikoisen ja jännittävän tästä tapahtumasta tekee (tietysti ajokokemukseni puutteen lisäksi) se, että radalla ei ole samaan aikaan muita moottoripyöriä. Ainoastaan pöriseviä ja haisevia Hondia ja muita japanilaismerkkisiä neljän pyörän “tiksimunkki GP:n” voittajia. Taitaa ajelu olla melko varovaista ja luulen tyytyväni sivustakatsojan rooliin muutaman kierroksen jälkeen.
Muutama sananen itsestäni motoristina
Ostin tämän kesän alussa kauheassa moottoripyöräkuumeessa vuoden 1992 Honda CBR 600f pc-25 pyörän. Joskus nuorempana tuli ajeltua kevytmoottoripyöräkortti, josta taisinkin kertoa enemmän aiemmassa postissani, ja tietysti iän myötä se on sitten kasvanut kokoa rajoittamattomiin kuutio, teho ja paino -lukemiin. Ensimmäiset muutama sata kilometriä menivät pitkälti totutellessa sataan heppaan nivusten välissä, mutta siitä se lähti pikkuhiljaa sujumaan. Ajotyylini on itseasiassa huomattavasti rauhallisempi (ja laillisempi) kuin olin pelännyt. Huomaan ajavani moottoripyörällä rauhallisemmin kuin autolla (Ei liene mikään huono juttu?). Kiihdytys ja jarrutus onnistuu jo näillä kilometreillä melko sujuvasti. Parannettavaa on loputtomasti siinä vaikeimmassa asiassa, eli kaarreajossa. Aina kun huomaan kallistavani pyörää “liikaa” (jalkatappi ei ole lähelläkään maata) potkaisee itsesuojeluvaistoni peliin ja kallistaminen lakkaa siihen. Tämä nyt tietysti lienee yleistä, mutta erittäin turhauttavaa, pyörällä riittäisi kyvyt, mutta itse toimin pullonkaulana. Noh, rauhallisesti vaan niin kyllä se taito sieltä ennenpitkään tulee.
Postailen raporttia ratapäivästä ensiviikolla!
