Enpä näköjään ehtinytkään postaamaan siitä edellisestä hankinnasta tänne ollenkaan kun muut hommat vetivät nettikirjoittelun edelle. Nyt on kuitenkin tullut senverran potkintaa tuolta Tonin suunnalta että voisi tännekin raapustella.
Hieman ennen kuin hankkiuduin Evosta eroon kävin hakemassa Järvenpäästä talvikulkineeksi ennen Mazdan tallistaottoa ’99 vuoden LSi-Civicin. Kyseessä oli entinen näyttelyauto jota oli myyty osina pois jonkun verran ja loppuraato oli kaupan varsin halvalla. Autosta puuttui pakoputki ja hipoimmat osat oli ehditty kauppaamaan eteenpäin, mutta se oli kuitenkin ylimaalattu vuosi sitten ja muutenkin todella siistikuntoinen joten se tuli kotiutettua ja parsittua takaisin kasaan.
Pienen värkkäämisen jälkeen siitä oli tullut seuraavanlainen:
Ulkoisesti äärimmäisen siisti vehje siis, ainakin omasta mielestäni. 1.5-litrainen eko-VTEC-moottori ei kuitenkaan herättänyt hirveästi intohimoja ja autossa hauskinta oli sen peseminen ja parkkipaikalla katseleminen, itse ajaminen oli aika masentavaa. Lykkäsinkin sen tyrkylle nettiautoon ja kun ketään ei tuntunut kiinnostavan ostaa sitä suoraan, katselin kiinnostavampia vaihdokkeja ja silmään sattui vuoden ’92 VTI-mallinen viistoperä. Kahden EK-korisen jälkeen tuollainen EG kiinnosti todella kiinnostavalta ja otin yhteyttä myyjään ja myös toinen osapuoli oli kiinnostunut joten viime viikonloppuna tulikin heitettyä reilun tuhannen kilometrin lenkki autokaupoilla.
Kaupat tehtiin ja keltainen EK jatkanee nyt sitten elämäänsä hifialustana. Kotimatkalle lähdettiin tuolla EG:llä joka oli ikäisekseen melko vähän ajettu ja siistikuntoinen. 180tkm, kaikki herkut sähköpeileistä kattoluukkuun, persgrilleihin ja tärkeimpänä ilmastointiin, upeasti vetävä B16-kone ja hieman myöhemmin minulle paljastui, että autolla on varsin mielenkiintoinen historiakin. Kyseessä on ilmeisesti ainoa Suomeen uutena myyty 5. sukupolven VTI ikinä, ja auton alkuperäinen omistaja oli silloisen Vehon toimitusjohtajan vaimo (Sivikit tyttöjen autoja fgsfs) jonka jälkeen se kulkeutui vanhemman miehen kakkosautoksi ja kahden nuoremman omistajan jälkeen minulle. Viides omistaja 20 vuotta vanhalle autolle ei ole yhtään huonosti, joten saattaa hyvinkin käydä että tämän joutuu pitämään pidemmän aikaa ja entisöimään sen priimakuntoon.
Muutama räpsy hakureissun jälkeen ötökkäisestä autosta:
Nuo OZin vanteet tuli diilattua pois, koska periaatesyistä vastustan 16″-rengaskokoa kun kumit ovat niin kalliita verrattuna viistoistasiin. Sisustan muovisuus alkoi ärsyttämään varsin nopeasti, joten pistin Briteistä tilaukseen DC2-Integran nahkaisen Momo-ratin ja titaanisen vaihdekepinnupin.
Viime viikonloppuisella Turunreissulla kone alkoi pitämään aika ikävän kuuloista siritystä mikä olikin oletettavissa kun viime öljynvaihto oli tehty jollain Teboilin kuralla. Sivikki saakin jäädä nyt taas kakkosauton rooliin ja otetaan Mazda ensisijaiseen ajoon, ja Hondaa voi ihmetellä lisää kunhan saa siihen vaihdettua Castrolit sisään joskus ensi viikolla kun on kesälomaa.
Mazdalla tulikin viime viikolla käytyä taas Ahvenistolla, joten kesän ratareissuista voisi postailla lisää lähipäivinä.
